9.7.2010

SE TODELLINEN SANKARITARINA

Olipa kerran Kalle Tapani Tarkiainen, jolta vietiin musiikkisoitin työpaikalta. Kalle oli äärimmäisen epätoivoinen. Musiikki oli tahdittanut hänen elämäänsä jo pitkään. Kallella oli myös olematon rahatilanne ja näinollen uudesta soittimesta ei ollut toivoa.

Olipa kerran Michael Jerl Ståhlberg. Michael oli komea, kohtelias ja hillitty. Karjaan viimeinen toivo. Michael kasvatti parran keväällä josta tiimi Tarkiainen/Ståhlberg ottivat kuvan. Kuva diskattiin Syöte UG tapahtumassa, mutta jäi elämään.

Eräänä päivänä poliisit soittivat Kallelle että tulisitko asemalle antamaan lausuntoa rosvoustapahtumasta. Michael valmistautui lähtemään ilmeisesti ranskaan halvan patongin ja viinin perässä.

Kalle meni poliisilaitokselle surkein odotuksin. Poliisi kyseli soittimesta infoja ja mitä musiikkia laite sisälsi. Kolmen vuoden keräämisen seurauksena Kallella ei kovin tarkkoja infoja ollut. Poliisi kyseli arveluttavasti että löytyykö stratovariusta ja Megadethiä, joihin Kalle vastasi kieltävästi. Poliisi näytti kuvaa soittimesta mikä oli eräältä rosvolta löytynyt. Kallen soittimessa ei ollut ulkopuolisia merkkejä mistä sen olisi voinut tunnistaa. Kalle alkoi vaipua epätoivoon. Poliisikin vaikutti pettyneeltä. Poliisi kaivoi viimeisen A4 paperin esiin ja kysyi että näyttääkö kuva tutulta. Kuva oli tämä:


Kalle meinasi tipahtaa tuoliltaan. Kyseinen kuva oli juuri se kuva mikä oli otettu syötteellä, ja ilmeisesti päissään laitettu soittimelle. Vaikka Kalle olikin koko kevään hillitty ja aikuinen bailaaja. Kallen silmät edelleen löivät tyhjää hämmennyksestä. Suu liikkui. "Kyllä. Kuvassa on ystäväni Michael Ståhlberg, ammatiltaan kai lähetti, asuu pajamäessä Jens Forsmanin kanssa, ei omista enää kyseistä partaa ja harrastaa lumilautailua skeittausta ja ruuanlaittoa. Omistaa myös arveluttavan corollan. Tunnetaan lempinimellä damiz". Poliisi katsoi Kallea syvälle silmiin. Ojensi soittimen laatikostaan. "Soitin lienee teidän".

Kiitti mikke, toimit salapoliisina ja rikoksen ratkojana! Ilmeisesti rosvot on jääny tän soittimen löytymisen myötä kiinni enemmistäkin hämärätouhuista. Niille vois lähettää viestin että kannattaa sammua leppävaaran keskustaan sillein että poliisit noutaa teiät.

Kiitos poliisilaitos ja valppaat putkanvartijat ketkä olivat haistaneet soittimen kriminaalien hallusta! Loppuun vielä muutama kuva lemppari rikoksensetvijästäni:


1 kommentti:

Tiia-Tuulia kirjoitti...

miten kalle sulle voi aina käydä jotain tälläistä?!

Blogiarkisto

Lukijat