30.4.2009
15.00: Havahduin rukalla kornerin kulmilta että olin vailla lumilautaa, yksin ja kävelykengät jalassani. Noh vanha lätkäikoni jaksaa kyllä marssia!
15.05: Matkani oli edennyt suurinpiirtein 10 metriä. Helvetillinen auringonpaiste. Heijastava lumi. Tunsin ihoni alkavan sulaa.
15.10: Olin luovuttamassa elämänlankani parempiin käsiin, heikon kuntoni ja VAALEAHKON ihoni ansiosta. Olin myös humalassa.
15.14: Kuulin surinaa viimeisillä voimillani. Olin varma että olen siirtymässä seuraavaan elämääni kärpäsenä. 15.15: Lumikelkka, Snowscooter, moottorikelkka JEESUS VAPAHTAJANI! Rakkaalla laitteella on monta nimeä. Paukku oli sattumoisin ajelemassa kelkkakyydillä ohi ja seurue ystävällisesti tarjosi vanhalle roskasäkille ansaitsemansa paikan.
15.20: Päiväunet kenties. Illalla kemmuru!
Tämän tarinan muistamisesta voin kiittää vain teknologiaa.
Jes. Futis loppu! Jalkapallon kattominen on vähän samanlaista viihdettä kuin Harri Haataisen keihäänheitto tai Markus Pöyhösen juoksusuoritukset. Paskaa. Pisteet Jimmy Jumpin yllättävälle liikkeelle pelin alussa! Jos minä oisin noista pelaajista joku niin sensijaan että marisisin kaikista tuomarin päätöksistä, filmaisin nurmikolla pyörien jne jne. selvittelisin vähän että minkäslaiset turvatoimet tommosessa urheilusirkuksessa sitten olikaan. Niin katsoin tosiaan viimeiset kolme minuuttia pelistä mutta oletan että jälleen on samalla kaavalla menty.
Nyt alan kattomaa Kidsiä ja jäähdytän itseäni huomiseen infernolämpötilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti